Olen pitkään miettinyt että haluaisin alkaa kirjoittamaan syvältä sydämestäni tai muuten vaan sekalaisesta päästäni tulevaa plogia, ilman sitä että kukaan tietää kuka olen... kirjoittaa vaan internetin kasvottomille ihmisille, kuin vanhanaikaista kirjettä konsanaan.... mutta miksi sen ensimmäisen kirjoituksen kirjoittaminen on niin vaikeaa, pää on niin täynnä juttuja ja asiaa, sanottavaa ja silti vaan tuijottaa tyhjää sivua ja toivoo että sormet alkasivat juosta pitkin näppäimistöä....

Meitä kirjoittajia on itseasiassa kaksi, ei olla nuorii eikä nyt niin vanhoikaan, tavallisii suomalaisii naisii joilla on halu kirjoittaa jotain , sanoa jotain , toivoa että joku lukee ja ymmärtää... Joku kuuntelee ilman sitä rasitetta että tuntee, livenä, oikeesti. Enkä minä usko että me tunteinemme ollaan jotenkin erilaisii, sydämestä rikkinäisii, tai muutenkaan kummallisia, me vaan sanotaan se jonka muut jättää sanomatta, kertomatta. Me ollaan parhaita kavereita, sellaisia sielun tovereita, me puhutaan näitä keskenämme niin kauan että meinaa pää räjähtää. Haluamme sanoa sen mikä pitäisi olla lupa sanoa. Ei omaa rikkinäisyyttää pitäisi joutua häpeämään tai enteeksi pyytelemään. Vaan silti niin on. Miksi mieleen liittyvät asiat on niin TABU???? Ei se saisi olla, vaan siitä pitäisi pystyä puhumaan, muillekkin kuin ammattilaisille ilman että pitää pelätä millaisen laiman kinkkuunsa saa. Kun ihminen ei puhu, se sulkeutuu. Sulkeutunut ihminen on niin kovin yksin maailmassa, mutta teillehän voi kertoa, ja toivoa että joku rohkaistuu lukemastaan puhumaan edes jollakkin.

Nyt se on niin vaikeaa alkaa tarkemmin sanomaan missä on vika ja mitä haluaa kirjoittaa. Se on sen ensimmäisen kirjoituksen kirous, mutta kyllä se tästä alkaa rullaamaan. Ja kyllä te jotka tätä joskus luette opitte meidät kirjoitustyylistä erottamaan, me ollaan samalla sekä erilaisii ja samanlaisii. Mutta sekin on vain rikkaus. Toinen rikkaus on se että tekee viimein sen mitä on haaveillut, mutta ei ole uskaltanut mainita, sanoa, kertoa tai kirjoittaa kenellekkään..... Aika sekavaa tuli, mutta koittakaa kestää....... <3